Menin eilen spinnnign-tunnin jälkeen kiertelemään vähän vaatekauppoja, ja tarkoituksenani ei ollut ostaa mitään (ketä minä oikeen yritän huijata?) kunnes bongasin maailman täydellisimmän hupparin. Hento neonvaaleanpunainen sävy, täydellinen vetoketjuton malli, jotain ihanaa tekstiä = pure love. En käytä hirveästi huppareita, yleensä vain tenteissä, hammaslääkärissä, mökillä jne. (siis kun haluan ottaa rennosti) mutta tämä kyseinen yksilö oli täydellinen! Pakko saada! Ja koska kyseessä oli h&m, ei hintakaan ollut este. Valitettavasti kyseisiä ihanuuksia oli jäljellä vain koossa L, mutta rehellisesti sanottuna, se oli niin suloinen, ettyä ostaisin sen vaikka koossa xxxxl. Sen jälkeen kun olin tarttunut huppariin omistavasti ja olin viemässä sitä kassalle, tajusin että minulla ei ollut rahaa mukana. Ajatus hupparin menettämisestä sai minut jotenkin niin tolaltani, että unohdin kokonaan että olisin voinut varata hupparin?! Tänään siis uusi yritys ja vannon että maailmani murskautuu jos en saa sitä hupparia! (huppari on siis samannäköinen kuin tuo harmaa, mutta teepaidan värinen, tai oikeastaan vieläkin "kirkaampi" neonvaaleanpunainen)
Illan pääasiallinen tarkoitus oli kuitenkin käydä ikeassa V:n kanssa tarkastamassa työpöytien tilanne, sillä makuuhuoneeni kaipaisi kovasti pientä työpistettä ja sieltä löytyikin tämä (mutta minulle se tulee valkoisena); tämä ihanuus kulkee nimellä kampauspöytä, mutta se sopii täydellisesti makuuhuoneeseeni pieneksi kirjoituspöydäksi. Tuo "alapalkki" on siis laatikko, minne saa näppärästi piiloon kirjoitusvälineet ja muut tärkeät paperit. Pöydän kaveriksi ajattelin hankkia unelmieni työtuolin, eli kirkasta muovia olevan Kartellin Ghost-tuolin!
Jossain vaiheessa ikean astiaosastoa ohittaessani kadotin V:n, joka löytyikin hetken päästä onnellisesti hymyillen ja kolmea lasituoppia kantaen. (tässä vaiheessa on ehkä hyvä selittää että jättimäiset ikea-tuopit eivät ole ensimmäisiä astioita mitä omaan astiakaappiini hankkisin) V taas oli aivan innoissaan ja maalaili jo pieniä octoberfestejä erittäin anti-oluthenkiseen asuntooni. En tietenkään raaskinut siinävaiheessa tyrannimaisesti alkaa määräilemään että "meillehän ei mitään tuoppeja osteta", koska V oli selvästikkin innostunut asiasta, joten totesin vain että rajan vedän kaikkiiin "mainos"-tuoppeihin, laseihin ym. Tässä vaiheessa V:n naama muuttui uhmakkaaksi ja hän sanoi että hän en suostu siihen, sillä hänen elämäntehtävänsä ja yksi asia minkä hän hankkii ennen kuolemaansa on kuulemma Guinnes(?)-tuoppi. Apua :D! Voiko joku kertoa minulle missä vaiheessa aloin seurustelemaan ihmisen kanssa, kenen elämäntehtävä on hankkia Guinnes-tuoppi? Please tell me you're joking, right? No mitä minä siihen väittelemään, antaa tulla vaan kaikki eripariset juoma-alustat ja mainostuopit, minä sentään olen saanut päättää kaikki muut astiat! Mutta silti! Missä vaiheessa miehet ja naiset kehittyivät näin erilaisiksi? :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti