perjantai 18. helmikuuta 2011

Back from Stockholm!









Nyt on taas Tukholman reissut reissailtu ja pakko sanoa, että voisin lahjottaa pari pakkasastetta täältä tonne naapurimaalle. Ei tukholmassakaan mikään kesä ollu mutta oli kuitenkin kymmenisen astetta ainakin vähemmän kuin täällä. Vastineeksi pakkasasteista voisin tänne kotimaahan ottaa osan Tukholman ihanan pirteistä sisustusliikkeistä! Sain käyttää lähes kaiken tahdonvoimani, etten raahannut mukanani söpöä cupcake-röyhelöessua, kaksia uusia pöytätabletteja, pinkkejä drinkkilaseja, kynnysmattoa, tyynyjä.. Oli kyllä lähellä! En lähtenyt siis varsinaisesti shoppailemaan (tälläkään kertaa) mutta onnistuin silti nappailemaan muutamia pikkujuttuja mukaani :)



Kauan kaivatut säärystimet Cubuksesta (joka muuten tulee suomeen, jee!) Cubuksessa oli aivan ihania pehmokolitsi-asuja sitruunankeltaisina, vaaleanpunaisina ja persikkaisina ja vaikka kuinka monessa muussa värissä ja olisin todennäköisesti lapannut ne kaikki mukaani, jollei budjettini olisi ollut niin rajallinen. Saa nähdä miten itsehillintäni käy jos Cubus Suomeen tullessaan tuo myös nämä ihanat löhöasu kokoelmansa..



Matkoilta minulle tarttuu lähes poikkeuksetta mukaan tällaisia älykkyysosamäärää kasvattavia kirjoja, ihan vaan sitä varten että ois vaihtoehtoja kun pitäisi lukea tenttiin..



Ja tietenkin parasta hiuslakkaa ikinä (pidän itseäni jonkinasteisena hiuslakka eksperttinä vuosien luistelunuttura-kokemuksieni ansiosta :D) . Taxfree myymälöissä olen aina ihan hulluna kaikkeen kosmetiikkaan ja yritän olla raahamatta sitä lisää kotiin, ainakin ennen kuin edelliset purkit ovat tyhjät. Tällä reissulla sain kuitenkin ihan luvan kanssa testailla erilaisia naamarasvoja, sillä talven kuivettama ihoni veteli viimeisiään ja jotain hätäapua oli saatava! Auttavaisen myyjän kanssa onnistuimmekin löytämään sen tämän rasvan muodossa;

En ostanut rasvaa kuitenkaan vielä, sillä sain myyjältä testattavaksi pikkupurkin, josta riittää n. viikoksi. Olen jo nyt kuitenkin aivan hullaantunut tähän tuotteeseen, joten saattaa olla, että käyn vielä tänään Stockmann beautystä nappaamassa tämän purkin mukaani!


(ohops, sorruin sittenkin) olin jo unohtanut että ostinkin BikBokista taas yhden löhöhousut, mitä en vaan voinut vastustaa, ja tollaset minisortsi-bokseri-housut tankotanssitunneille


ja äitin yllärilahja vielä tähän :)



Tänään pitäisi vielä käydä spinningissä ja pankissa ja varmistaa että kaikki on valmista tulevaa antarktis-reissua varten, syödä jääkaappi tyhjäksi ja nukkua vähän univelkaakin pois. Toivottavasti ehtisin vielä jossain vaiheessä nähdä V:täkin sillä tulen takaisin vasta maaliskuun puolella, jonka jälkeen V jo lähtee Puerto Ricoon, ja sitten onkin melkein jo huhtikuu :D Onnistuin löytämään aivan parhaan tuliaisen vielä, ja haluaisin ehtiä antamaan sen vielä ennen kevään tuloa :) Kaiken kiireen lisäksi olen saanut tälle murhekryyniseinälleni uuden sisutuselementin... (en ehkä ihan sitä mitä kaavailin :D)



...Eli uusi suihkuseinäni odottaa asentamistaan!



Ja uus suihku! Oli pakko ottaa vielä aivan ihastuttava kuva vanhasta lörö-suihkustani! En oikeesti malta odottaa että pääsen tuosta kammotuksesta eroon!

tiistai 15. helmikuuta 2011

Keittiö



Keittiöni ei ole mikään jättimäinen, mutta yhden ihmisen kokkailuille täysin näppärä! Keittiö on myös asuntoni huoneista varmasti vähiten muutoksia kokenut. Korkeakiiltoiset valkoiset kaapistot miellyttivät minua kovasti, joten en kokenut tarvetta niiden uusimiseen. Keittiöön vaihdettiin kaikki kodinkoneet, purettiin iso alakkaappi tiskikoneen tieltä ja vaihdettiin keittiön hana tiskikoneeseen sopivaksi ja lopputulos miellyttää ainakin minun silmääni :) (paitsi keittiön somisteet odottavat kyllä pikaista uusimista)

Alunperin asuntoja etsiessäni tuntui lähes itsestäänselvyydeltä, että keittiöremontti tulee olemaan tarpeen, jotta saan juuri sellaisen keittiön mistä olen haaveillut. Asuntoa etsiessäni tulin siis myös silmäilleekseni useitakin keittiövaihtoehtoja. Loppujen lopuksi koen sen enemmänkin positiivisena asiana että keittiö asunnossani oli mitä oli ja että isoja muutoksia ei tarvittu, sillä en usko että olisin osannut valita sitä oikeaa useista ihanista keittiövaihtoehdoista!











Selailin ajankulukseni myös Grammy-juhlan asuja ja tämä osui silmiini ja en voinut muuta kuin ihastella! Mielestäni tyrmäävän upea Eva Longoria näyttää tässä asussa aivan mielettömältä ja voisin itsekkin vastaanottaa tämän vaatekaappiini.. Toisin kuin Lady Gagan asuvalinnan :D



Muistin muuten juuri olleeni taksissa ystäväni kanssa vähän sen jälkeen kun Lady Gagan Pokerface-kappale oli tullut suomeen. Olin kuullut kyseisen kappaleen ihan muutaman kerran aikaisemmin ja se sattui soimaan taksimatkamme aikana. Ystäväni kysyi minulta muistanko kyseisen kappaleen esittäjää ja onnistuinkin muistamaan esittäjän olevan "se joku miss G" . Eipä ollut. Nykyään en usko enää olevan kovin montaa henkilöä, jotka eivät tämän kyseisen kappaleen esittäjää tiedä :D Onneksi viisaampi taksikuski valaisi meitä (selkeästi tilanne missä oli pakko puuttua takapenkin älypäiden ajatustenvaihtoon ) ja sen koommin ei ole tarvinnut kaivella muistista tämän kyseisen artistin nimeä.

Olen yrittänyt pakkailla ja järjestellä asioita ja kaiken tohinan keskellä tajusin hävittäneeni tenttikirjani.. en käsitä miten on mahdollista hävittää kirja niin totaalisesti! kävin läpi jopa pyykkisäkkini ja vaatekkaapini siltä varalta että olisin sullonut kirjan sinne epähuomiossa ja siitä ei näy jälkeäkään! Kohtalo haluu selvästi että jatkan Sophie Kinsella- kokoelmani lukemista tenttikirjojen sijaan.

kiire!

Apua! tänään pitäisi juosta taas sataan paikkaan, ensin hakemaan uusi suihkuseinä ja suihku kylppäriin, selloon ostamaan kaikkea mitä tarvii vielä Leville, pakata sukset, monot ja lasketteluvaatteet ja viedä ne autokyytiin ystäväni luo, pakata ruotsia varten (lähden huomenna ruotsiin, unohdin sen totaalisesti?), tyhjentää jääkaappi kaikesta vanhentuvasta, etsiä laskettelulasit ja hanskat ja varmistaa että on tarpeeksi puhtaita vaatteita ja sata muuta juttua! Koska tekemistä on enemmän kun riittävästi, painun muihin hommiin, mutta tässä vielä muutama kuva eilisillalta :)!

(löysin V:lle lahjaksi jättirasian ferreron suklaapalleroita ja herra vetäsi suurimman osan niistä muutamassa minuutissa, ja vielä kolmen ruokalajin jälkeen!)









maanantai 14. helmikuuta 2011

Valentine's day



Pienimuotoinen paniikki iskee taas, sillä en kovasta yrityksestä huolimatta ole onnistunut keksimään mitään kivaa pientä ystävänpäiväylläriä V:lle. Tänään suunnitelmissa on siis epätoivoinen lahjaostosreissu ( ja toinen toivottavasti vähemmän epätoivoinen ruokaostosreissu). Ystävänpäivän kunniaksi palauduin hetkeksi taas toiselle laidalle maapalloa muistelemaan että miten siellä juhlittiin?

Ollessani vaihto-oppilaana ihmettelin tiivistyvää tunnelmaa ystävänpäivän lähetessä ja kysyinkin luokkalaisiltani, että millä tavalla ystävänpäivää juhlitaan sikäläisittän. Vastaus yllätti minut totaalisesti, sillä kaikki luokkani tytöt julistivat ystävän päivän olevan "surullisin päivä maailmassa" ja kuulemma näin jos satuit olemaan ilman seurustelukumppania. Ystävänpäivä oli omistettu vain ja ainoastaan rakastuneille pareille, ja jos sattui olemaan ystävänpäivänä ilman omaa tyttö/poikaystävää, ei mihinkään päivän juhlarientoihin ollut asiaa. Rakastuneet parit jättäisivät yhdessä koulupäivän välistä, aloittaisivat päivänsä yhteisellä kahvila-aamiaisella, siirtyisivät aamupäivän karnevaali-alueelle juhlimaan, ja illalla illallistaisivat ja siirtyisivät juhlimaan clubille mikä on tarkoitettu ainoastaan pareille. Seurustelemattomat vaeltaisivat koulun ankeita käytäviä, mistä puuttuisi seurustelevien parien läsnäolo, kyhjöttäisivät kotona, sillä kaikki ravintolat/baarit/klubit olivat tarkoitettu ainoastaan seurusteleville. Tämän kuultuani en oikeastaan enää ihmetellyt ettei tuleva ystävänpäivä innostanut varsinaisen sinkkuvoittoisia luokkalaisiani, ja päätinkin tunnelmaa nostaakseni kertoa miten kyseistä juhlaa juhlitaan suomalaisittain, kyseessähän on meillä rakastavaisten juhlan lisäksi myös juhlista tärkein; Ystävänpäivä.

Kun itse päivä lopulta koitti, jo koko koulu loisti tyhjyyttään seurustelevien parien osalta, yhdessä luokassa ei murehdittu omaa suhdetilannetta, sillä minun johdollani olimme vääntäneet toisillemme kortteja, pieniä lahjoja ja muutenkin ylistäneet nimenomaan ystäviä. Vaikka itseäni ei parittomuus tuona päivänä haitannutkaan onnistuin selvästi nostamaan tunnelmaa, ja palauttamaan vuosia inhotun ystävänpäivän uudelle tasolle. Päätimme rikkoa sääntöjä ja lähteä oikein kunnon tyttöporukkailalliselle, ja unohtaa säännöt siitä, että ystävänpäivä olisi vaan seurustelevien juhla!

Näin siis toispuol jokkee. Nyt kuitenkin taas tutussa ja turvallisessa kotimaassa minun tulisi hyvin äkkiä siirtyä ruokakaupan puolelle, että pääsemme V:n kanssa viettämään ihanaa ystävänpäivää!

perjantai 11. helmikuuta 2011

Wanhat 2011

Tajusin tänään vanhojentanssien olevan aivan nurkan takana ja päätin palata yhden blogitekstin verran tunnelmoimaan omia vanhojentanssejani (jotka tanssin siis vaihto-oppilasvuotta edeltävänä vuotenani 2007) Itse olin tuohon aikaan täysin hurahtanut vaaleanpunaiseen, nykyään olen jo vähän hillinnyt tätä pinkki-intoiluani, joten puvun väri oli ainut mikä oli tiedossa. Meidän koulussamme oli tuohon aikaan 2/3 opiskelijoista poikia, joten parinvalintakaan ei ollut kovin haasteellinen tehtävä. Eniten päänvaivaa tuotti lähinnä oman asukokonaisuuden rakentaminen. Päätin tänään kuitenkin palata hetkeksi kekkaloimaan vuoden 2007 takaisiin tunnelmiin, ja koska läppäriltäni ei valitettavasti löydy lainkaan todistusaineistoa tuosta kyseisestä tapahtumasta, jouduin improvisoimaan ja kaivaa vaatehuoneeni perältä vanhan mekkoni, enjoy ;)





Puku, Itse halusin vanhojen päivänäni pukeutua väriin johon tiesin että moni muu ei pukeutuisi. Muutamassa vuodessa on ehtinyt tässä tapauksessa tapahtua jo paljon kehitystä ja tanssilattioilla näkyykin pukuja ja värejä laidasta laitaan. Tanssiessani itse vanhojen tanssit, pääosassa olivat tummansiniset- ja punaiset puvut ja oma vaaleanpunainen pukuni todella erottui joukosta. Pukuni on kaksiosainen ja takaosassa on kauniit silkkinauhat joilla korsettimallinen yläosa solmitaan kiinni. helma on satiinia, jonka päällä on läpikuultava kangas kimalteella ja pienillä "nostoilla" jotka tekevät helmasta vielä muhkeamman.

Ostin myös oman pukuni, enkä vuokrannut sillä halusin puvun jäävän muistoksi itselleni.



Meikki; (ylläolevalla kuvalla ei ole mitään tekemistä asian kanssa toim.huom. :D) Juhlassa kuin juhlassa on mielestäni hyvä pukeutua ja muutenkin kaunistautua omaa silmää miellyttävällä tavalla. Henkilöiden jotka arkena meikkaavat hyvin vähän / ei ollenkaan, ei mielestäni tulisi suuremmissa juhlatilaisuuksissakaan laittaa meikkiä yli oman mukavuusalueensa ja näyttää täysin vieraalta ihmiseltä. Koska olen meikannut itseäni vuosia, tiesin että saisin hyvillä tuotteilla tehtyä itselleni juuri oman näköiseni ja kestävän juhlameikin, päädyin meikkamaan itse itseni. Wanhojen päivänä oli paikalla muutama oppilas, jotka olivat tässä tapauksessa luottaneet lähinnä johonkin toisiin käsiin ja saapuneet paikalle lähes tunnistamattomina. Itse kuitenkin luotin hyvään pohjustukseen, tekoripsiin ja tavallista voimakkaamman sävyisiin luomiväreihin ja sain loihdittua itselleni kauniin juhlameikin.



Korut; yksinkertainen on kaunista, itse en noudattanut tätä neuvoa lainkaan vaan harakan lailla verhosin itseni kimaltavan puvun lisäksi kimaltelevaan kaulakoruun, korvakoruihin ja vielä tiaraan. Jos en aivan väärin muista niin vartalossani ja hiuksissanikin saattoi olla kimalletta (tai ainakin viimeistään seuraavan aamun näytöksessä oli..) Jos tanssisin nykypäiväni uudestaan päätyisin todennäköisesti simppeileihin helmikoruihin ja jättäisin tiarat vappuaattoon.



Muut asusteet; vaikka olenkin tottunut korkojen käyttäjä, valitsin tanssikengikseni matalakorkoiset kengät, sillä tottunuttakin esiintyjää jännittää varmasti suurena päivänä, enkä halunnut korkeiden kenkien tuovan yhtään lisäjännitystä tähän tilaisuuteen. Muut asusteet (huivi, iltalaukku) olin valinnut sävy sävyyn vaaleanpunaisen pukuni kanssa. Hanskoja en halunnut lainkaan sillä minulla oli kaunis manikyyri ja halusin sen näkyvän hanskojen sijasta. Äitini ompeli minulle ihanan valkoisen tekoturkisboleron ja sellaisen ihanan "putken" mihin sai työnnettyä kädet lämmittelemään, joten mitään erillistä takkia en tarvinnut näiden lisäksi.



kampaus; tosiaan omasta kampauksesta minulla ei ole tällä koneella kuvia, mutta tämä ylläoleva kuva on hyvin lähellä omaa kampaustani (ilman noita pieniä ruusuja tosin). Itselleni meinasi käydä kampauksen kanssa melko köpelösti. Menin päivää aikasemmin värjäyttämään hiukseni kampaajalla ja samalla selailin valokuvia erilaisista kampausmalleista. Tiesin haluavani jonkin kauniin nutturan, ja kyseinen malli näyttikin minusta erittäin kauniilta. Kuitenkin siinä kampaajatuolissa istuessani koin jonkinasteisen aivohalvauksen sillä kuulin sanovani kampaajalleni että takaa haluan kampaukseni näyttävän tältä, mutta eteen haluaisin etuhiuksistani sellaisen roikkuvan kasari korkkiruuvikihara -pilven. Astuessani ulos kampaajalta mietin hetken että mitä ihmettä olen mennyt tekemään, onneksi seuraavana päivänä kun itse kampaus tehtiin sain onneksi tilanteen peruttua ja sanottua että ei tosiaankaan mitään korkkiruuviotsatukkaa kiitos!

21st birthday!



Syntymäpäiväni aamu alkoi aivan ihanalla auringonpaisteella ja muhkealla aamiaisella sänkyyn kannettuna. Täydellisen löhöilyaamupäivän jälkeen poikaystäväni lähti luennolle ja jäin kotiin leipomaan syntymäpäiväherkkuja. Kaikki onnistui jo vähän liiankin täydellisesti, kunnes tajusin sekoittavani cupcakesien kuorrutukseen tomusokerin sijasta perunajauhoa ja peseväni hiukseni shampoon sijaan balsamilla. Kaikki kuitenkin järjestyi ja pääsin lähtemään veljeni kyydissä perheeni kanssa ravintolaillalliselle.



Illallinen oli täysi menestys ja ruoka oli aivan ylihyvää. Söin napani täyteen kuhaa ja bataattia, eikä kukaan perheestäni jäänyt nälkäiseksi kyseisessä paikassa. Kuten olin vähän uhkaillutkin, jälkiruoka tarjottiin luonani, ja illan teemana oli synttärisankarin lempparivärin mukaan cotton candy pink! Jopa epäluuloiset veljeni suostuivan maistamaan kakkua, eikä sitä loppujen lopuksi jäänyt jäljelle kuin yksi pala! Menestys!








liian monta fresitaa juonut syntymäpäiväsankari :)







Mukavan päivän lisäksi minua lahjottiin runsain määrin ihanalla yöasulla, donitsikaulaliinalla ja pipolla levin reissua varten, isolla iittalan satumetsä-tarjoilulautasella, iittalan salaattiottimilla ja kuohuviinilaseilla (taisin saada vielä sähkövatkaimenkin?)

Poikaystäväni antama yöasu kirvoitti kyllä päivän naurut, sillä V oli "ovelasti" tutkinut alusvaatelaatikkoni sisältöä saadakseen selville alusvaatteideni koon. Minulla tosi sattuu olemaan suurin osa alusvaatteistani italialaista alkuperää ja siellä koko 40-42 tarkoittaa xs-s kokoa. Suomessa koko 40-42 tarkoittaa jotain aivan muuta joten lahjapaketista kuoriutui aivan valtavan kokoiset alushousut :D v oli vielä mennyt kysymään myyjältä neuvoa, että koko on s mutta alaosat on 42 :D (olisikin) nomutta ajatus on tärkein!

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

keskiviikkoa!



Olen taas juossut ympäri kaupunkia pää kolmantena jalkana ja syy tähän on huomiset syntymäpäiväni. Tarkoituksenani on siis viettää juhlia perheen kanssa ravintolaillallisen merkeissä ja jälkiruoka tarjoillaan tämän jälkeen luonani. Ajattelin ensin tehdä vain yksinkertaisia cupcakesejä, sillä itse en pidä lainkaan täytekakusta (enkä kyllä oikeastaan cupcakesesistakaan :D), mutta päädyin kuitenkin eilen sairastellessani suoda vähän enemmän ajatusta juhlien jälkiruokamenulle ja päädyin tähän lopputulokseen;

-perinteinen kermakakku valkosuklaarouheella, täytteenään mansikka-marenkivaahtoa
-valkosuklaatäytteiset cupcakesit
-valkosuklaacookies
-vaahtokarkkeja ja marenkeja



Eli siis luvassa on äklömakeaa ja valkosuklaata, sillä onhan nämä minun synttärini ja saan itse herkuista päättää :D Aion myös makean tyttömäisten herkkujen lisäksi kattaa pöydän teemaan sopivasti hennon vaalenapunaisia korusteita käyttäen. Omistan keittiössäni limenvihreitä astioita perinteisten valkoisten rinnalla, joten vaaleanpunainen ei päädy kovin usein keittiöni väreihin. Tällä kertaa aion jättääkkin kaikki limenvihreät astiat pois ja täydentää hennon vaaleanpunaista puhtaan valkoisilla astioilla.

Ruokapuolen lisäksi olen tänään siivonnut pienen asuntoni lattiasta kattoon, imuroinut, pyykännyt, pessyt, tiskannut, tuulettanut jne. jne. olen jopa imuroinut koristelistat, kaikkien huonekalujen välit ja aluset ja nyt voin vaan löhötä sohvalla ja odottaa tulevaa juhlapäivää. Viime vuonna minun piti jättää syntymäpäiväni kokonaan vapaaksi sillä poikaystäväni oli suunnitellut koko päivän täydeltä toimintaa. Tänä vuonna suunnitelmien langat ovat olleet täysin minun käsissäni ja välillä on ihan kiva itsekkin järjestellä. Tuppaan vaan aina ottamaan järjestelyistä liikaa stressiä, joten myös on mukava välillä heittäytyä "toisten armoille" ja keskittyä vain juhlimiseen. Syntymäpäiväni illaan unelmoinkin viettäväni rauhallisissa tunnelmissa ja stressittömänä poikaystäväni kanssa sohvannurkassa hyvästä seurasta nauttien. Railakkaamman juhlan säästän suosiolla viikonloppuun, ja en malta myöskään odottaa tulevaa launtai iltaa ystävieni kanssa!

Eilen olin siis flunssani kanssa vähän huonommissa tunnelmissa ja päätin jättää suosiolla tekemiset vähemmälle ja viettää päiväni sohvalla lepäillen. (Ärsyttävää, kun tämä erittäin vomakas yskäni ja nyt kaksi viikkoa kestäneenä uutuutena tukkoisuuteni ja nuhani on kestänyt katkeamatta jo joulusta saakka.. ) Hyvänä puolena eilisestä sairastelusta jäi käsiini se, että sohvalta käsin asuntoani tutkiessani koin myös pienen inspiraation poikasen tämän murhekryyninäkin tunnetun seinän kanssa;



Olen siis yrittänyt miettiä kyseiselle seinänpätkälle jotain katseenvangitsijaa. Mielessäni on käynyt niin hopeakehysteiset mustavalkoiset valokuvataulut, hento lasinen vitriinikaappi, valkoiset "tikapuuhyllyt", mutta mikään vaihtoehto ei ole vielä tuntunut oikealta. Eilen siis tätä näkymää tuijotellessani tajusin että yksi potentiaalinen vaihtoehto voisi olla virittää seinälle pienempiä versioita ikean tutusta Lack-hyllystä. Kuvitelkaapa kolme kappaletta "siksakkiin" lack hyllyjä seinälle, koristeina luonnonvalkoisia kynttilöitä, huurrettuja kivituikkuja, krominhohtoisia koriste esineitä..! Taitaa olla että tylsä seinänpätkä saa korta itselleen katseenvangitsijan :)

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

tuliaisia!

Viikonloppuni on sujunut sekä juhlimisen että kotona löhöilyn merkeissä. Perjantai iltana lähdin tyttöjen kanssa katsastamaan Onnelan avajaiset ja juhlimme sitten ihan loppuun asti. Oli todella hauska ilta, enkä malta odottaa tulevaa Levin reissuani samassa mahtavassa seurassa! (Olen siis lähdössä vuotuiselle Levin reissulleni 20.2, enää kaksi viikkoa! )

Selvittyäni kotiin lauantaina (on muuten aina yhtä inhottavaa kävellä lauantai aamupäivän kirkkaassa valossa puolinuutuneena ihonväriset sukkahousut jalassa kotiin!) laitoimme isäni kanssa paikalleen muutamia tauluja, viimeistelimme kylpyhuonetta ja kiinnitimme vielä keittiöön uuden kelloni. Illemmalla V tuli takaisin poikien kanssa vietetyltämuutaman päivän juhlimisreissulta ja toi samalla minulle tuliaisiksi aivan ihanan snö:n kaulakorun! (V toi myös tuliaisiksi jatkojohdon, jota olin kertonut hänelke tarvitsevani, mutta kieltämättä alkoi kyllä naurattamaan kun V 0li kertonut ostaneensa minulle söpön ja minun näköisen tuliaisen ja antoi minulle ihan riemuissaan jatkojohdon :D )



Uudesta snö-ihanuudestani saa muokattua kaksi erillistä rannekorua tai yhden kaksikerroksisen, lisäksi se muotoutuu näppärästi myös suloiseksi kaulakoruksi. Olen muutenkin ihastunut snön koruihin ja minulta löytyykin niitä melko suuri kokoelma, niin tämä uusi tulokas ei helpota yhtään ammuista valintaani sillä yhden uuden korun sijaan minulla on nyt 4 mahdollista koruvaihtoehtoa!





Olin aikaisemmin suunnitellut hankkivani keittiön aamiaistason ylapuolelle hyvin tämän tyylisen mutta suuremman kellon, mutta olen tähänkin todella tyytyväinen. Omaa paikkaansa asunnossani etsivät vielä kaksi mummoni maalaamaa taulua sekä olohuoneen suuri taulu ikeasta. Mutta nyt pitää jo juosta spinning- tunnille jonka jälkeen viimeistelen isäni kanssa keittiöni! Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille :)!

torstai 3. helmikuuta 2011

jewelry

Järjestelin tänään vähän turhan massiiviseksi muodostunutta korukokolmaani ja unohduin pidemmäksi aikaa mitä oli tarkoitus tutkailemaan vanhoja suosikki-koruja ja liian monia rihkamakoruja mitkä eivät ole päässeet ikinä käyttöön. Korujen käyttöaste ei kuitenkaan määrittele korujen tärkeyttä ja päätinkin listata minulle henkilökohtaisesti kaikkein tärkeimmät korut eli sellaiset mitkä nappaisin mukaani tulipalossa.

Ainiin! :D olin kerran joukkueeni kanssa kisamatkalla (en kuollaksenikaan muista missä, mutta jossain päin suomea) Oli todella kylmä, yli -30 astetta pakkasta ja hotellin palovaroittimet alkoivat soida kylmyydestä johtuvan vian vuoksi. Paniikissa keskellä yötä huonekavereideni kanssa toimimme kaikkien opetusten vastaisesti, juoksimme kuin päättömät kanat varauloskäyntikylteistä välittämättä väärään suuntaan, ja tietenkin kohti hissiä, vaikka tulipalon sattuessa pitäisi käyttää portaita. Päästyämme alas ja saatuamme tietää että mitään vaaraa ei ole kohtasin melko huvittavan näyn, tyttöjä minisortseissa, kenelläkään ei ole kenkiä tai takkeja, yhdellä tytöllä on vain yksi kenkä ja kaiken huippu - puristan käsissäni ainutta mukaani nappaamaani esinettä - helminauhaa - luistelukisamatkalla?



Minulle rakkaimmat korut näyttävät siis tältä;

1. Äidin ja isän minulle teettämä valkokultainen sormus vaaleanpunaisella sydämen mallisella safiirilla ja kahdella timantilla. Sain tämän lahjaksi ennen vaihto-oppilaaksi lähtöäni.

2. Sydänkaulakoru poikaystävältä 20-vuotis syntymäpäivälahjaksi

3. Kahdet lempparikorvakorut, pallot ovat melko uudet mutta yhdet suosikeistani, kristallikorvikset sain poikaystävältäni yo-lahjaksi

4. Helmikaulanauha,, äidiltä ja isältä yo-lahjaksi

5. Vanamo-koruni, äidiltä ja isältä 18-vuotis lahjaksi

6. Nomination-koru ja siinä olevat palat, minulle tärkeiltä ihmisiltä

7. Ikivanha luistin-kaulakoru äidiltä (varmaan eniten käyttämäni koru ikinä)

8. Rihkamakorvakorut Indiskasta, jotka muistuttavan paljon äitini vanhoja korvakoruja jotka olivat pienenä minun mielestäni kaunein asia maan päällä

+ tällä hetkellä lapsuudenkotonani majaileva M-kirjaimen muodostava timanttiriipus host-perheeltäni