perjantai 11. helmikuuta 2011

Wanhat 2011

Tajusin tänään vanhojentanssien olevan aivan nurkan takana ja päätin palata yhden blogitekstin verran tunnelmoimaan omia vanhojentanssejani (jotka tanssin siis vaihto-oppilasvuotta edeltävänä vuotenani 2007) Itse olin tuohon aikaan täysin hurahtanut vaaleanpunaiseen, nykyään olen jo vähän hillinnyt tätä pinkki-intoiluani, joten puvun väri oli ainut mikä oli tiedossa. Meidän koulussamme oli tuohon aikaan 2/3 opiskelijoista poikia, joten parinvalintakaan ei ollut kovin haasteellinen tehtävä. Eniten päänvaivaa tuotti lähinnä oman asukokonaisuuden rakentaminen. Päätin tänään kuitenkin palata hetkeksi kekkaloimaan vuoden 2007 takaisiin tunnelmiin, ja koska läppäriltäni ei valitettavasti löydy lainkaan todistusaineistoa tuosta kyseisestä tapahtumasta, jouduin improvisoimaan ja kaivaa vaatehuoneeni perältä vanhan mekkoni, enjoy ;)





Puku, Itse halusin vanhojen päivänäni pukeutua väriin johon tiesin että moni muu ei pukeutuisi. Muutamassa vuodessa on ehtinyt tässä tapauksessa tapahtua jo paljon kehitystä ja tanssilattioilla näkyykin pukuja ja värejä laidasta laitaan. Tanssiessani itse vanhojen tanssit, pääosassa olivat tummansiniset- ja punaiset puvut ja oma vaaleanpunainen pukuni todella erottui joukosta. Pukuni on kaksiosainen ja takaosassa on kauniit silkkinauhat joilla korsettimallinen yläosa solmitaan kiinni. helma on satiinia, jonka päällä on läpikuultava kangas kimalteella ja pienillä "nostoilla" jotka tekevät helmasta vielä muhkeamman.

Ostin myös oman pukuni, enkä vuokrannut sillä halusin puvun jäävän muistoksi itselleni.



Meikki; (ylläolevalla kuvalla ei ole mitään tekemistä asian kanssa toim.huom. :D) Juhlassa kuin juhlassa on mielestäni hyvä pukeutua ja muutenkin kaunistautua omaa silmää miellyttävällä tavalla. Henkilöiden jotka arkena meikkaavat hyvin vähän / ei ollenkaan, ei mielestäni tulisi suuremmissa juhlatilaisuuksissakaan laittaa meikkiä yli oman mukavuusalueensa ja näyttää täysin vieraalta ihmiseltä. Koska olen meikannut itseäni vuosia, tiesin että saisin hyvillä tuotteilla tehtyä itselleni juuri oman näköiseni ja kestävän juhlameikin, päädyin meikkamaan itse itseni. Wanhojen päivänä oli paikalla muutama oppilas, jotka olivat tässä tapauksessa luottaneet lähinnä johonkin toisiin käsiin ja saapuneet paikalle lähes tunnistamattomina. Itse kuitenkin luotin hyvään pohjustukseen, tekoripsiin ja tavallista voimakkaamman sävyisiin luomiväreihin ja sain loihdittua itselleni kauniin juhlameikin.



Korut; yksinkertainen on kaunista, itse en noudattanut tätä neuvoa lainkaan vaan harakan lailla verhosin itseni kimaltavan puvun lisäksi kimaltelevaan kaulakoruun, korvakoruihin ja vielä tiaraan. Jos en aivan väärin muista niin vartalossani ja hiuksissanikin saattoi olla kimalletta (tai ainakin viimeistään seuraavan aamun näytöksessä oli..) Jos tanssisin nykypäiväni uudestaan päätyisin todennäköisesti simppeileihin helmikoruihin ja jättäisin tiarat vappuaattoon.



Muut asusteet; vaikka olenkin tottunut korkojen käyttäjä, valitsin tanssikengikseni matalakorkoiset kengät, sillä tottunuttakin esiintyjää jännittää varmasti suurena päivänä, enkä halunnut korkeiden kenkien tuovan yhtään lisäjännitystä tähän tilaisuuteen. Muut asusteet (huivi, iltalaukku) olin valinnut sävy sävyyn vaaleanpunaisen pukuni kanssa. Hanskoja en halunnut lainkaan sillä minulla oli kaunis manikyyri ja halusin sen näkyvän hanskojen sijasta. Äitini ompeli minulle ihanan valkoisen tekoturkisboleron ja sellaisen ihanan "putken" mihin sai työnnettyä kädet lämmittelemään, joten mitään erillistä takkia en tarvinnut näiden lisäksi.



kampaus; tosiaan omasta kampauksesta minulla ei ole tällä koneella kuvia, mutta tämä ylläoleva kuva on hyvin lähellä omaa kampaustani (ilman noita pieniä ruusuja tosin). Itselleni meinasi käydä kampauksen kanssa melko köpelösti. Menin päivää aikasemmin värjäyttämään hiukseni kampaajalla ja samalla selailin valokuvia erilaisista kampausmalleista. Tiesin haluavani jonkin kauniin nutturan, ja kyseinen malli näyttikin minusta erittäin kauniilta. Kuitenkin siinä kampaajatuolissa istuessani koin jonkinasteisen aivohalvauksen sillä kuulin sanovani kampaajalleni että takaa haluan kampaukseni näyttävän tältä, mutta eteen haluaisin etuhiuksistani sellaisen roikkuvan kasari korkkiruuvikihara -pilven. Astuessani ulos kampaajalta mietin hetken että mitä ihmettä olen mennyt tekemään, onneksi seuraavana päivänä kun itse kampaus tehtiin sain onneksi tilanteen peruttua ja sanottua että ei tosiaankaan mitään korkkiruuviotsatukkaa kiitos!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti